Lauantain laulu: Amanda Palmer - Bed Song

Bed Song liikutti minua jo heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Muistan sen hetken hyvin: istuin vanhempieni olohuoneen lattialla ja kuuntelin kappaleen levyn kansilehtinen kädessä. Sen koskettava tarina jäi silloin heti mieleen, mutta uuden innostusaallon kappale aiheutti myöhemmin, kun sen musiikkivideo ilmestyi. Video on mielestäni erittäin onnistunut ja kauniisti tehty - se vangitsee hyvin kirjaimellisesti laulun tarinan.

Tarina kertoo pariskunnan elämästä, jota seurataan kohtauksina vuosien varrelta. Kohtausten myötä käy ilmi, että he hiljalleen ajautuvat henkisesti kauas toisistaan vuosien varrella, ja kadottavat keskusteluyhteyden - tätä ilmentää suuremmaksi ja suuremmaksi muuttuva sänky. He eivät saa välejään selvitettyä ennen kuin kuolevat.

Videon kruunaa pari viimeistä sekuntia, joissa palataan jälleen ihan alkuun, ikään kuin kuvattua ei olisikaan vielä tapahtunut, vaan se olisi vasta edessä - tai mahdollisesti jopa vältettävissä. Tuota kontrastia ja paluuta lähtöpisteeseen ei pelkässä musiikkikappaleessa ole. Se kuitenkin tekee tarinasta vielä entistä koskettavamman, ja juuri sen takia video on minusta niin ihana. Se tekee sen, missä musiikkivideot harvoin onnistuvat, eli aivan oikeasti tuo lauluun lisää sisältöä.