perjantai 22. elokuuta 2014

Viimeinen työpäivä

Yritän nostattaa sisälläni dramaattista tunnelmaa, mutta jotenkin se ei nyt toimi. Tänään oli viimeine työpäivä ja tuntui aika tavalliselta. Päivä meni nopeasti ja minulla oli paljon puuhaa, enkä ehtinyt sen kummemmin ajatella. Toki lopussa piti siivota ja luovuttaa tavarat pois (yhyy, siinä meni täydellinen työpuhelimenikin), mutta lähtiessäkin tuntui vielä siltä, että tulisin seuraavana päivänä - tai viimeistään viikonlopun jälkeen - takaisin.

Mutta enpäs tulekaan. Sitä ei jotenkin vielä käsitä. Ainoa tuntuva muutos on toistaiseksi se, että joudun käyttämään kömpelönoloiseksi muuttunutta, vanhaa puhelintani. Nyt kotona alkaa kuitenkin jo hiipiä mieleen tietynlainen haikeus - ja kotiinpaluun odotus.

Sain työkavereilta läksiäislahjaksi vegaanisen reseptikirjan nimeltä Süsses ohne Tiere - Vegan Kochen & Backen. Se on todella upea! Siinä on jopa erilliset jaksot gluteenittomille resepteille ja raakaruoalle - eikä nyt siis puhuta mistään parista sivusta. Kirjassa on yhteensä yli 200 sivua ja se on kuvitettu suloisesti.

Kurkin muutamia reseptejä, ja ne eivät ainakaan olleen mitään ihan tavallisia. Kiinnostamaan jäi esimerkiksi basilika-suklaakakku. Kuvia katsellessa käy myös selväksi, että täältä löytyy tarvittaessa myös haastetta - puhumattakaan inspiraatiosta! Leivokset näyttävät suorastaan satumaisilta. Ainesosalistat ovat kylläkin huimaavan pitkiä - mikä kai on ihan loogista.

 
 
Olen hirveän iloissani tästä lahjasta, joka oli hyvin osuva. Sitä mieltä taisivat olla työkaveritkin, jotka lahjaa antaessaan kertoivat, miksi olivat päätyneet tähän. He olivat muistaneet minun kertoneen, että harrastan leipomista - erityisesti vegaanista leipomista - ja tykkään koristella leipomukseni hienosti. Kirja oli myös tarkoituksella saksankielinen, sillä vaikka osaan saksaa hyvin ja olisin periaatteessa kaivannut siinä harjoitusta, en juuri päässyt käyttämään sitä työssäni (enkä itse asiassa vapaa-ajallakaan paljoa, koska open staget, joissa lähinnä tuli keskusteltua muiden kanssa, olivat englanniksi - paitsi Zimmer 16).

Näitä ei kirjan antamisen yhteydessä mainittu, mutta pidän kirjoista ja kaikesta suloisen tyttömäisestä - siksikin tämä tuntuu hyvin henkilökohtaiselta lahjalta. Puhumattakaan, että tämä oli yleisesti todella ihana ele - en osannut odottaa mitään tällaista. Nyt pitäisi vain päästä kokeilemaan jotain näistä hienoista resepteistä. Sitä ei kuitenkaan tapahtune ihan pian, sillä pari seuraavaa viikkoa ovat huiman kiireisiä, ja energiaa kulunee myös Suomeen totutteluun ja ehkä jopa ihan vain kaiken läpiajatteluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti