Tänään mestarijoukkue saapui Berliiniin, ja ihmiset kokoontuivat Brandenburgin portin läheisyyteen juhlimaan ja ottamaan vastaan pelaajia. Päädyin itsekin hetken mielijohteesta paikalle.
Kokemus ei itsessään ollut kovin miellyttävä, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että tulin paikalle. Ainakin näin Saksan pelaajat - tosin hyvin kaukaa ja huonosti. Sisäänpääsy juhla-alueelle kesti ryysiksen vuoksi hyvin kauan, kuten myös pois lähteminen. Paikalla oli kuulemma vähintään 400 000 ihmistä. Epämiellyttävyys muodostui pitkän odottelun ja porottavan auringon yhdistelmästä, etenkin, kun asuni oli valittu toimistoa silmällä pitäen. Ahtauskin alkoi ahdistaa pidemmän päälle, ja niin en jäänytkään kovin pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun joukkue oli saapunut paikalle.
Seuraavassa joitain kuvia paikalta.
Kuvan lentokoneessa oli ilmeisesti odottamamme jalkapallojoukkue. He lensivät ihmisjoukon yläpuolelta, ja kun he laskeutuivat, saimme live-kuvana koko heidän matkansa Brandenburger Torille. Ja monta tuntia se bussi Berliinin kaduilla matelikin.
Seurasin ihmisvirtaa päästäkseni juhla-alueelle Fanmeileen. Alueen lähettyvillä jaettiin saksan väreillä maalattuja huiveja, jollainen minullakin oli kaulassa - myöhemmin päässä suojaamassa auringolta.
Jonottamassa sisäänpääsyä Fanmeileen. Ihmiset olivat ihan paniikissa sisäänpääsystä - noh, tämä taisi kyllä olla viimeinen portti, josta ylipäätään enää laskettiin ihmisiä alueelle. Olin monta kertaa lytistyä tunkevien ihmisten väliin. Melkein lähdin tässä vaiheessa poiskin, kun ryysis ei tuntunut hellittävän, ja tuntemattomien vatsat selkääni vasten alkoivat inhottaa. Jostain syystä kuitenkin jäin.
Vihdoin sisällä Fanmeilessa. Toisin sanoen, ei mitään toivoa päästä enää näköyhteyteen lavan kanssa, mutta valitse kahdestakymmenestä ruudusta se, jonka eteen majoittaudut.
Ja tässä viimein paikalla, jossa olin suurimman osan ajasta. Tämän lähemmäs ei enää kohtuudella päässyt. Brandenburgin portti näkyy, mutta sen edessä oleva lava ei. Ainakin videotauluja oli joka suunnassa.
Tässä Brandenburgin portti suunnasta, johon päädyin myöhemmin ja josta myös poistuin.
Vielä toinen kuva täältä ihmismassan keskeltä. Pelaajien haastattelut näkyvät ruudulla ja kuuluvat kaiuttimista. Yleisen uskomuksen mukaan he seisovat todella tuolla puolen kilometrin päässä.
Tässä! Täältä pääsin vihdoin näkemään lavalle, ja itse pelaajat. Näettehän mestarillisessa valokuvassani jalkapallon maailmanmestarit? Ettekö? Siinä tapauksessa alla on zoomaus samaisesta kuvasta. Olen jopa ympäröinyt epämääräiset, mustapaitaiset hahmot, joita nämä sadat tuhannet ihmiset tulivat tuijottamaan.
Tämän viimeisen kuvan - tai tarkemmin sanottuna elämyksen, jota se edustaa - takia reissu ei jäänyt aivan turhaksi. Nestevajausta tosin paikkailen vieläkin, ja hartiani taisi hieman palaa auringossa. No, eipähän tule samanlaista tilasuuta ihan pian uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti